60 vuotta pörinää ja pauketta
Muistan kuinka pienenä poikana piipahdin markkinoilla. Jo kaukaa kuulin kuulutuksen: ”kaksikymmentä vuotta pärinää ja pauketta, Onni Suurosen surmanajotivoli!”. En halua rinnastaa itseäni noihin taitoniekka-rohkelikkoihin, mutta monenlaisessa pöhinässä olen saanut olla mukana.
Syntyessäni 1950 –luvun alkupuolella oli tyypillinen sodanjälkeisen sukupolveni edustaja. Oma perheeni oli vielä suuri, kahdeksanlapsinen. Lapsuus sujui isän työpaikkojen perässä muuttaessa, kunnes asetuimme pientilalle iloiseen Itä-Suomeen.
Kansakoulu, keskikoulu, vuosi savotassa ja sitten ammattikouluun. Sieltä sitten työn perässä tänne Vantaalle; monelle sen aikaiselle nuorelle niin tutut kuviot. Vasta aikuisiässä jatkoin lukiossa ja senkin jälkeen opinnoissa. Se kaikki tapahtui työn ohessa.
Perheen perustimme Vantaalle 1970 –luvun alkupuolella. Tämän hetkinen saldo on kolme lasta ja yksi lapsenlapsi. Vaimo on yhä sama, Vantaalla syntynyt kuten lapsemmekin.
SDP:n jäseneksi liityin alle 20 -vuotiaana ammattikoululaisena. Sitä taivalta on takana yli 40 vuotta.
Puoluetoiminta on tarjonnut monenlaista puuhaa. Nuorisoliiton hommiin menin 1973. Välillä oli viisi vuotta SAK:ssa ja sitten Uudenmaan sosialidemokraattiseen piiriin piirisihteeriksi. Sitten muutama vuosi Uudenmaan maakuntaliiton toiminnanjohtajana ja takaisin puolueen palvelukseen. Sitä riemua kesti aina vuoteen 2000 saakka.
Puolueessa sain tehdä kunnallis-, järjestö- ja kampanjahommia. Mielenkiintoisin vaihe taisi olla toimiminen Tarja Halosen kampanjapäällikkönä vuosien 2000 ja 2006 presidentinvaaleissa.
Vuonna 2001 siirryin Työeläkevakuuttajat TELAn riveihin johtamaan eläketiedotusta. Sitä hoitelin kymmenkunta vuotta. Nyt vastaan järjestömme sidosryhmätyöstä.
Vantaalla puolueosastoni ovat vaihdelleet asuinpaikkani mukaan. Simonkylän Sos.dem.nuoret, Kulomäen sosialidemokraatit, Itä-Hakkilan työväenyhdistys ja vihdoin Tikkurilan Työväenyhdistys. Täällä olen saanut olla johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja ja nyt puheenjohtaja. Sukupolvet ovat yhdistyksessämme vaihtuneet mutta toiminta on jatkunut aktiivisena.
Tikkurilan Työväenyhdistykselle on ollut tyypillistä keskusteleva ja aktiivinen ote. Johtokunta on valittu vain pari kertaa ilman äänestyksiä. Jäsenistön äänen on annettu kuulua myös henkilövalinnoissa.
Työväenyhdistyksemme vahvuuksiin on aina kuulunut vankka kunnallispoliittinen osaaminen. Saamme olla ylpeitä aikaisempien sukupolvien vahvoista vaikuttajista. Yhdistyksellä on ollut jäsenenään useita kaupunginvaltuustomme ja -hallituksemme puheenjohtajia. Myös itselläni oli suuri kunnia liittyä tuohon joukkoon vuosina 2007-2008.
Tällä valtuustokaudella toimin Helsingin seudun Ympäristöpalvelujen hallituksessa. Olen mukana päättämässä seutumme vesi-ja jätehuollosta sekä ilmastoon ja ilmanlaatuun liittyvistä asioista. Tehtävä on mielenkiintoinen ja tärkeä.
Elämä ei ole pelkkää työtä ja politiikkaa. Vapaa-aikanani laulelen Tikkurilan kisälleissä. Jos aiheita löytyy, kirjoittelen meille myös lauluja. Harrastuksemme on jatkunut jo neljännesvuosisadan eikä loppua vielä näy.
Kun loppuun lisään vielä kiinnostukseni hevosia ja mökkilomailua kohtaan, alkaa henkilökuvani olla kasassa. Mökkimme on Nyky-Savonlinnassa, Kerimäellä. Hevosurheiluun olen osallistunut heppojen osa-omistajana, joka on nyttemmin vienyt minut Suomen Hevosenomistajain Keskusliiton hallitukseen.
Takana on monenlaista touhua. Edessä olevasta en tiedä, mutta sen verran luulen tietäväni, että Tikkurilan Työväenyhdistys on siinä keskeisessä asemassa. Siellä on huippuporukka, jonka mukana on mukava olla. Siihen kannattaa kuulua.
(Markku yhdistyksen puheenjohtajana vuodet 2012 – 2015)